lauantai 24. marraskuuta 2007

Voiko Platon sekoittaa pään?

(Tällaisen jutun lähetimme kaverini kanssa Hesariin - vaan eipä julkaistu.)

Helsingin Sanomien artikkeli Platon voi sekoittaa pään on mielestämme täysin puutteellinen kuvaus radikaalin filosofian luonteesta. Kuka tahansa voi konstruoida erilaisista lähteistä käsin juuri sellaisen radikaalin maailmankuvan kuin itse tahtoo. Vanhassa Testamentissa on kuvaus lähes täydellisestä kansanmurhasta: vain kaksi valittua ihmistä ja joukko eläimiä säästyy. Teosta lukiessa voi saada kuvan naisten ala-arvoisuudesta, seksuaalisten vähemmistöjen harjoittamasta kauhuudesta, vammaisten alistamisesta ja lasten kurittamisesta, ja loppujen lopuksi on vain yksi Jumalan valittu kansa. Jos haluaa, Mein Kampfista saa samanlaisia aineksia. Pekka-Eric Auvisen Luonnollisen Valitsijan Manifesti muistuttaa suuresti edellä käsiteltyä puutteellista luetteloa, jossa erilaisia fragmentteja on poimittu sieltä täältä: Darwinilta, Nietzscheltä tai vaikkapa Platonilta. Kuitenkaan subjektin ja ajattelun historian välillä ei ole mitään suoraa yheyttä. Jokainen ajattelija ajattelee itse ja luo oman maailmanjäsennyksensä, parhaimmassa tapauksessa kriittisesti. Luonnollisen Valitsijan Manifesti on juurikin ”minun sotani, minun ideani ja minun suunnitelmani”.

Meidän mielestämme Helsingin Sanomat on konservatiivinen, lievästi oikeistolainen lehti, jonka tapana on kuvata radikaalit ideat naurettaviksi. Kuitenkaan emme näe tämänhetkisen maailmantilan parantamiseksi mitään muuta mahdollisuutta kuin radikaalin filosofian ja politiikan. Esimerkiksi Jeesuksen moraalifilosofia, valistusajattelijoiden humanismi ja Marxin talousteoria ovat kaikki olleet aikanaan radikaaleja käsityksiä, mutta ehdottoman välttämättömiä seuraavan humaanimman yhteiskunnanrakentamisessa. Tottakai filosofia voi sekoittaa pään, mutta asiallinen otsikko kyseiseen aiheeseen olisi ollut: Voiko Platon sekoittaa pään? Nyt artikkelin otsikko lähinnä naurettavan sensaatiohakuinen.

On myös arveluttavaa että ylipäänsä Jokelan surmien kaltaisiin tekoihin lähdetään etsimään syytä filosofiasta kun kyseessä on pikemminkin koko yhteiskuntamme ilmentymä. Onnellisessa ja vakaassa yhteiskunnassa ei Auvisen kaltaisia tapauksia synny. Yksilöpsykologia ei voi olla tyhjentävä näkökulma selittämään Jokelan surmia, eikä filosofian syyttäminen auta ketään tai mitään. Pikemminkin olisi kiinnitettävä huomiota katsomusaineiden laatuun opetuksessa. Myös radikaaleja filosofioita tulee opettaa. Erilaisten katsomusten, olivat ne kuinka äärimmäisiä tahansa, tulee opettaa. Siten yksilö voi kenties oppia maailmankatsomuksellista suvaitsevaisuutta, joka on tärkeää maailmankatsomusten hajautumisen ja uusheimoutumisen aikakaudellamme. Kriittinen asenne katsomusjärjestelmiä kohtaan on tärkeää, mutta sen tulee päteä niin Platoniin, Nietzscheen kuin Jeesukseenkin.

Matias Slavov ja Keijo Lakkala
kirjoittajat opiskelevat filosofiaa Jyväskylän Yliopistossa

Ei kommentteja: